”Arjen tarinoita Ilomantsissa” luentosarjassa vuorossa on Kotiseutuneuvos Reino Raappanan elämäntyö -esitelmän muodossa.
Esitelmän laatijana on Jorma Ikonen. Ensimmäisessä osassa käydään läpi vaiherikkaita nuoruusvuosia ja opiskeluaikaa.

Reino ja Eira-Leea olivat saapuneet Ilomantsiin vuonna 1958, eika kukaan silloin vielä voinut aavistaa, miten monessa tehtävässä Reinio tulisi toimimaan Pogostalle.
Reino oli syntyisin Pohjois-Pohjanmaalta Haukiputaalta. Perheen isä oli kirvesmies, äiti hoiti kotia ja perhettä Haukiputaalla asuttaessa. Reinolla oli kaksi sisarusta, Erkki ja Marjatta. Eira-Leean mukaan äiti oli tiukka kasvattaja. Kun Reino pääsi oppikouluun, muutti perhe Ouluun. Isä jatkoi kirvesmiehen työtä, ja äiti siirtyi Oulun Kauppayhtiön palvelukseen.

Suomessa valmisteltiin 1960-luvulla suurta koulu-uudistusta, peruskoulua. Oppikouluväki oli huolissaan. Voitaisiinko koko ikäluokkaa opettaa yhdessä, millaisia virkoja olisi tarjolla, pystyisivätkö ”kunnan ukot” päättämään koulun asioista jne. Reino koetti tapansa mukaan rauhoitelle mieliä. Hänet valittiin Ilomantsin koulusuunnittelutoimikunnan puheenjohtajaksi. Tähän työhön hän sai rinnalleen koulutoimenjohtaja Tauno Penttisen, koulujohtaja Seppo Pennasen ja pitkän linjan opettajat Samuli Huovisen sekä Erkki A. Sivosen ja muutamia luottamushenkilöitä.
Toimikunta teki erinomaista työtä ja Ilomantsilla oli täydet valmiudet siirtyä peruskouluun vuonna 1974.

” Reino halusi taas opettajaksi ja kotiseututyöhön. Noin kymmenen vuoden kuluttua hän siirtyi vapaaehtoisesti lukion lehtorin virkaan, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 1993.
Jo yhteislyseon aikaan hän aloitti pitkään kestäneen kotiseututyön., joka jatkui kauan. 196-luvulla hän organisoi oppilaiden kautta museoesineiden keräyksen, jonka tuloksena koottiin yli sata museoesinettä sekä vanhoja valokuvia ja rahoja.
Hiljalleen hän kiinnittäytyi mukaan Möhkön Ruukkimuseon hoitokuntaan ja Aaronpihan maatilamuseon hoitokuntaan.
Ilomantsi-Seuran puheenjohtajaksi hänet valittiin 1981.Korhosen museoiden ja Naarvan asepajan hoitokunnat sekä Öykkösenvaaran alueen suunnittelu vaati melkoisen työpanoksen ja luonnollisesti Parppeinvaarakin tuli työkohteeksi.
Kaikesta tästä Reinolle oli myönnetty Suomen Leijonan Ritarikunan ansioristi vuonna 1990, Kotiseututyön ansiomitali vuonna 1997 ja huipentumana Kotiseutuneuvoksen arvonimen vuonna 1999.” (Jorma Ikonen)